Kauan odotettu finaalijuoksu alkaa. Än. Yy. Tee.
(Tämä teksti on kopioitu Tapahtumatehdas Vakavan sähköpostiviestistä.)
Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua. Olympialaisten 100 metrin finaali on alkamassa.
Juoksijat asettuvat lähtötelineisiinsä.
Paikoillanne. Valmiit.
PAM
Ei voi olla totta, ratarikko heti lähdössä. Karl Marx ampaisee ulkoradalta suoraan vasempaan laitaan.
Mennessään hän taklaa kumoon Tim Berners-Leen, internetin keksijän.
”Minä sulle vallankumouksen näytän!” kiroaa Berners-Lee, tekee kuperkeikan ja jatkaa juoksuaan.
Mitä tapahtuu keskiradalla! Yleisö kohahtaa jännityksestä.
Nuori Mark Zuckerberg on saanut hyvän lähdön. Hän kaivaa taskustaan itkunauruhymiöitä ja heittelee niitä viereisellä radalla juoksevan Johannes Gutenbergin jalkoihin. Gutenbergin piikkarit tarrautuvat rataan ja hän kompuroi.
Kuutosradalla AI-botti on jäänyt lähtötelineisiinsä, mutta kiihdyttää nyt hurjaan vauhtiin ja siirtyy suoraan kilpailun kärkeen.
Kolmosradalla Platon keräilee tunikansa helmoja ja ottaa pari verkkaista askelta. Hän näyttää miettivän ankarasti.
Yhtäkkiä, kaikkien hämmästykseksi Platon palaa juoksuradan alkuun, riisuu nahkasandaalinsa, ojentaa ne paljasjalkaiselle orjalleen ja käskee hänen juosta puolestaan.
Tuulipukuun sonnustautunut Minna Canth lähtee hurjaan takaa-ajoon. Hänen lähtöviivansa on kymmenen metriä muita kilpailijoita taaempana.
Gutenberg on saanut juoksurytminsä takaisin. Hän vetäisee hihastaan lentolehtisiä ja viskoo ne ilmaan. Yksi lennähtää suoraan Zuckerbergin kasvoille.
Zuckerberg kompuroi. ”This is fake news! Ha ha!” hän lukee lehtisestä ja sisuuntuu entisestään.
Yleisö kohahtaa jälleen. James Watt on saanut höyrykoneensa käyntiin radalla viisi. Hikipisarat kohoavat Wattin otsalle, hän irvistää ja saa koneensa vaivoin liikkeelle.
Mutta mitä nyt tapahtuu!
Sinä – niin, juuri Sinä – hörppäät viimeiset kahvit mukistasi, heität aamutakin katsomoon, laitat crocsien lenkit kantapäiden taakse ja pinkaiset radalle.
Saavutat kärjessä viilettävän AI-botin. Maaliviiva lähestyy.
Kurkotat kättäsi kohti bottia. ”System rebooting”, kuuluu botista, ja se jämähtää paikoilleen, vain 10 sentin päähän maalista.
Sinä ylität viivan ensimmäisenä. Nostat kädet ilmaan, tanssit, tuuletat ja huudat: ”Inhimillisen työelämän puolesta!”
Yleisö nousee seisomaan ja hurraa villisti. Ihmiset alkavat huutaa rytmikkäästi nimeäsi.
Marx pitelee krampannutta takareittään. Hän kääntyy katsomoon päin ja julistaa: ”Ette koskaan saavuta päämääräänne, jos ette itse juokse!”
Zuckerberg ja Gutenberg saapuvat maaliin käsikynkässä.
Canth poimii reppuselkäänsä matkan varrelle hyytyneet juoksijat ja nostaa botin maaliviivan yli.
Platon pyörii edelleen ympyrää lähtöviivalla ja nostaa sormensa ilmaan keksinnön merkiksi: ”Ehkä kyse ei olekaan siitä, kuka juoksee nopeimmin, vaan siitä, kuka ymmärtää miksi ylipäätään juoksemme.”
Saavut hengästyneenä lehdistön haastateltavaksi.
”Miltä nyt tuntuu?” toimittaja kysyy.
”Hyvältä.”
Tasaat hengitystäsi hetken.
”Haluan kiittää kilpakumppaneitani. Ilman teitä en olisi tänään tässä. Maailma muuttuu ja asiat kehittyvät. Muutos on elossa olevan yhteiskunnan ominaisuus. Mutta keskiössä on ihminen! Meillä on kykyjä ja luovuutta, joita ei voi korvata.
Haluan omistaa voittoni työtovereilleni. Yhdessä rakennamme maailmaa, jossa arvostetaan inhimillisyyttä ja hyvinvointia. Meillä on tilaa epäonnistua ja oppia virheistämme. Työ ei ole vain suorittamista, vaan myös yhdessä kasvamista ja yhdessä elämistä.”
Yleisö villiintyy ja myös muut juoksijat osoittavat suosiotaan.
Tämä teksti oli lainaus Vakavan sähköpostista. Haluatko lukea lisää samankaltaisia sisältöjä? Liity Vakavan sähköpostilistalle täältä.